Rasvamaksa ajoi OGELI OPEN AIRin päälavaa kuin isäkarhu äitikarhua kevään ensimmäisellä metsäretkellä - kovaa ja rymisten!
Jo perinteiseksi muodostunut Ogeli Open Air -festivaali hikoili, pakoili ja lopulta antautui Rasvamaksan häpeilemättömään syleilyyn. Naapurusto valitti, poliiseja ei kiinnostanut ja kitara ulvoi. Näistä on parhaat kesäillat tehty.
“Vähän lämpöö ja lohdutusta, ois kiva saada joskus” - jokainen joskus parisuhteessa elänyt ja elävä
Tunteella ja taidolla.. tai ainakin tunteella
Rasvamaksa nojaa kiihkeään soittoon ja hypnotisoiviin sanoituksiin. Elämä on kuin halpalentoyhtiön matka etelään. Lähdössä kaikki on upeaa, koneessa ahdasta ja hikistä. Eturivi saa tarjoilua, sä näät sille penkille mistä näkee ikkunaan. Lopulta kun maali häämöttää, kone laskeutuu rymisten kiitoradalle. Ihmiset oksentavat ja itkevät, säkin itkisit jos pystyisit. Kone pysähtyy ja hikiset ihmiset taputtavat, sä et saa vöitä auki ja lopulta hapen puute tekee tehtävänsä. Sä olet perillä vaikka et päässyt sinne mihin tavoittelit. Viimeisellä hengenvedolla muistat yhden hetken jolloin elit. Se on Rasvamaksa.